Mietin joka ikinen kerta, kun lähden lomalle, ottaako matkalle mukaan vain puhelin vai järjestelmäkamera. Kun kannan selässäni kaikki tavarani, järjestelmäkameran paino ei houkuttele, mutta sen kuvanlaatu ja objektiivivalikoima puoltavat viitseliäisyyttä.

Minulla vastakkain ovat Iphone 15 ja Canon EOS 5D. Iphonessa on 26 milliä kinokoossa vastaava polttoväli, mikä tarkoittaa varsin laajaa kuvakulmaa. Sen sijaan reppureissailuun valitsen järjestelmäkameran runkoon usein 50-millisen, lähes pannukakkumaisen objektiivin.

Viimeksi vertasin kumpaakin kameravaihtoehtoa Lapin-vaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Valitsin kaikista vaivalloisimman vaihtoehdon eli otin samoista kohteista kuvia kummallakin kameralla.

Nyt näitä vaihtoehtoja voi sitten verrata keskenään.

Puhelimella kuvaaminen on usein vaivatonta, ja koska usein katson, jaan ja säilön kuvia puhelimella, sen helppous houkuttaa. Kamerasta kuvat joutuu siirtämään ensin tietokoneelle ja käsittelemään ne tarvittaessa manuaalisesti.

Kameralla otetut kuvat ovat lahjomattomia sekä hyvässä että pahassa. Ne näyttävät juuri siltä, mitä kamera näkee. Puhelimeen verrattuna kuvat ovat kohinaisia, tuhruisia ja sameita heikoissa valaistusoloissa. Se kertoo kuitenkin rehellisyydestä. Puhelimella otetut kuvat näyttävät värit selvästi kirkkaampana ja terävämpänä. Osin terävyys johtuu toki syvyysterävyydestä, joka seuraa pienestä kennosta, mutta selvästi tekoäly parantelee kuvia omin päin. Siksi puhelimella otetut kuvat voivat olla melkoista silmäkarkkia mutta aitoja ne eivät ole.

Tärkein kysymykseni liittyy kuitenkin siihen, millaisia sommitelmia saa napattua 26- ja 50-millisellä objektiivilla. Ainakin Lapissa ja muissa paikoissa, joissa ei pääse välttämättä lähelle kohdetta ja joissa kohde saattaa olla siten kaukana, puhelimen laajakulma on turhauttava. Näkymät eivät näytä kuvissa juuri miltään. Vastaavasti kaupunkioloissa tai sisätiloissa, joissa voi olla ahdasta, laajakulmasta on enemmän iloa.

Ensimmäisessä vertailussa olen sijoittanut kameralla otetun kuvan samasta kohdasta puhelimella otetun kuvan päälle. Maisema on Luirojärven rannasta Lupukkapäätä kohti.

Toisessa kuvassa näkyy Kuutamokuru. Keskellä on kameralla otettu kuva, jonka alta levittäytyy puhelimella otettu kuva.

Rajausten puolesta ihmissilmää vastaava yleisobjektiivi on selvästi paras valinta. Jos katsoo jpg-kuvien laatua, järkkärillä napatut kuvat ovat pehmeitä, osin palaneita ja osin epätarkkoja. Palaminen on mielestäni harmillisin ongelma, vaikka sen voi ehkäistä valottamalla kuvan oikein tai tekemällä hdr-kuvia valotushaarukan avulla. Sen sijaan epätarkkuus on keino, jota voi säädellä aukon koolla ja jolla kuvalle voi antaa halutun taiteellisen vaikutelman ja ohjata katsojan huomiota haluttuihin asioihin, kuten aistimaan paikan syvyyttä.

Tällä perusteella olen valmis edelleen näkemään luontokohteissa vaivaa kameran kantamiseksi, mutta kaupunkioloissa epäilen, että mukavuudenhalu ja laajakulman tarve voittavat.