Joulun ja uudenvuoden välinen niin sanottu väliviikko on mielestäni oiva ajankohta loman pitämiseen. Olen kuitenkin kuvitellut, että viikko on muidenkin suosiossa ja se tekisi viikosta erityisen kalliin matkustaa ja majoittua hotelliin.
Jatka lukemista ”Kannattaako joulun tai vuodenvaihteen aikaan lomailla? – Web Scraper vastaa”
Koronapandemia sotki lomasuunnitelmat, ja siksi piti keksiä tekemistä kesälomalle. Päätin ottaa projektiksi Etelä-Suomen vuorien valloituksen ja kauneimpien näköalojen etsimisen.
Jatka lukemista ”Vertailu: Etelä-Suomen parhaat näköalapaikat”
Kannustan kaikkia lukemaan kirjan maailman jokaisesta maasta. Se on viihdyttävä ja avartava tapa tutustua tähän pieneen palloon, jolla elämme. Minä olen päässyt nyt puoliväliin ja jatkan hitaasti eteenpäin.
Jatka lukemista ”Kirja maailman jokaisesta maasta – 100 täynnä”
Suomen kaupungit ovat ihania kesällä, mutta talvella ne ovat auttamattoman ankeita.
Olen kuullut monet kerrat jonkun sanovan jotakin suomalaista kunnanpahasta kauniiksi kesäkaupungiksi. En edes muista, mistä niin sanotusta kaupungista en olisi kuullut samaa väitettä. Niinpä halusin selvittää, mitkä ovat Suomen todelliset kesäkaupungit.
Talouskasvu esitetään toisinaan luonnon ja ilmaston vihollisena. Uskon kuitenkin, että sekä talouskasvu että ilmastonmuutoksen torjuminen ovat mahdollisia samaan aikaan.
Sukellusvene etenee meren syvyyksissä ja nousee vain tarvittaessa pintaan. Samalla tavalla toimivat uutisrobotit.
STT järjesti Robotiikkapäivässään katsauksen maailman uutisroboteista ja esitteli kehittämiään automaattisia journalistisia sovelluksia.
Tietokantojen avaaminen muiden käyttöön voi synnyttää uutta tietoa, palveluita ja liiketoimintaa. Kaikkia hyötyjä tiedon luovuttaja ei voi edes ennakoida. Eikä tarvitsekaan.
Tämän ajatuksen toi esiin tietoasiantuntija Anne Kauhanen-Simanainen Cim-viestintäyhtiöstä. Hän piti puheenvuoron Avoin data Suomessa 10 vuotta -seminaarissa Helsingin kaupungintalolla viime viikolla.
Ajatusta voi mielestäni jatkaa näin: vaikka kukaan ei keksisi tapoja rahastaa datalla, se voi kiinnostaa epäsuorasti journalistia ja lukijaa.
Jatka lukemista ”Datan avaaminen tuottaa yllättäviä hyötyjä”
Tekoäly oppii yhä inhimillisempiä kykyjä. Se pystyy uskomattoman luovaan työhön ja hämäämään taitavasti ihmissilmää.
Kokeile, kuinka hyvin erotat ihmisen ja koneen luoman materiaalin toisistaan. Vastaa visaan uudessa ikkunassa tai upotetulla lomakkeella postauksen lopussa.
Olen valinnut testiin neljän laisia tehtäviä: joudut tunnistamaan uutistekstiä, kuvataidetta, muotoilua ja kasvoja.
Suomalainen uppoutuu mieluummin kuvitelmiin kuin syventyy todellisuuteen. Fiktion valta elämästä paljastuu median käyttöä tutkimalla.
Roolipelitapahtuma Ropeconin jälkeisessä todellisuuteen palaamisen aiheuttamassa krapulassa rupesin pohtimaan, kuinka suuren osan valveillaoloajastaan ihmiset keskimäärin viettävät muissa maailmoissa. Suoraa vastausta kysymykseen ei saane mistään, mutta suuntaa antavan arvion voi olemassa olevan tiedon perusteella koota.
Kenties tärkein lähde on mediankäyttöä koskeva tutkimus. Suomalainen seuraa Kantarin mukaan eri medioita keskimäärin seitsemän tuntia ja 57 minuuttia päivässä. Hän nukkuu päivässä Finterveys-tutkimuksen lukujen perusteella seitsemän tuntia ja 21 minuuttia. Valveillaoloajasta kuluu siten 48 prosenttia median seuraamiseen.
Medioihin käytetyn ajan voi jakaa karkeasti faktapohjaiseen ja fiktiiviseen ohjelmaan. Virallista jakoa ei ymmärrettävästi ole, joten olen omin vapauksineni tulkinnut Kantarin luokittelusta fiktiivisiksi medioiksi suoratoisto- ja tilausvideopalvelut, videopalvelut, radion, musiikin suoratoisto- ja audiopalvelut sekä elokuvat leffateattereissa. Osittain fiktiivisiksi olen laskenut television ja kirjallisuuden.
Televisio-ohjelmien fiktiopitoisuuden olen karkeasti yleistänyt Finnpanelin tietojen perusteella Suomen katselluimman kanavapaketin eli Ylen kanavien ohjelmatarjonnan mukaan. Niiden osuus katseluajasta on yhteensä 43,3 prosenttia. Ohjelmatyypeistä olen lukenut fiktioksi ulkomaisen ja kotimaisen fiktion lisäksi lastenohjelmat ja elokuvat. Näiden perusteella katseluajasta 73 prosenttia kuluu sepitteellisen sisällön seuraamiseen.
Luettujen kirjojen jakauman kauno- ja tietokirjallisuuteen yleistän kirjastoista lainattujen teosten pohjalta. Kuvitteellista kerrontaa edustaa Tilastokeskuksen mukaan vajaat kaksi kolmasosaa lainatuista teoksista. Olen antanut tälle vajaalle kahdelle kolmasosalle lukuarvoksi 65 prosenttia, koska tarkkaa lukua ei mainittu lähteessä.
Kun televisio-ohjelmien ja kirjallisuuden ohjelmien fiktiopitoisuus otetaan huomioon, fiktion osuudeksi suomalaisen mediapäivästä tulee 59 prosenttia. Tämä tarkoittaa fiktiota neljä tuntia ja 42 minuuttia päivässä. Valveillaoloajasta tämä tarkoittaa 28 prosenttia.
Pelaaminen on nähdäkseni enimmäkseen fiktiivistä ajanvietettä. Suomalaisista 60 prosenttia pelaa Pelaajabarometrin mukaan jotakin peliä vähintään kerran kuukaudessa. Niiden, jotka pelaavat vähintään kerran kuukaudessa, keskimääräinen peliaika on päivässä noin 57 minuuttia. Kaikkien suomalaisten kohdalle jaettuna ajasta tulee 34 minuuttia.
Kun peliaika lisätään median käyttöä koskeviin lukuihin, fiktion päivittäinen määrä kasvaa viiteen tuntiin ja 17 minuuttiin. Valveillaoloajasta tämä vie liki 32 prosenttia.
Jos oletetaan, että aika rientää fiktion parissa ainoastaan vapaa-ajalla, fiktion valta ihmisten omasta elämästä on entistä suurempi. Laskuharjoituksessa olen tehnyt summittaisia ulkomuistista kumpuavia oletuksia: suomalaisista 72 prosenttia käy töissä. Työpäivän pituus on kahdeksan tuntia. Työpäiviä on kuukaudessa 21 ja työkuukausia on vuodessa 11. Tällä perusteella suomalainen käyttää päivästä keskimäärin kolme tuntia ja 38 minuuttia työntekoon. Kun suhteuttaa fiktioon uppoutumisen hereillä vietettävään vapaa-aikaan, kuvitelmat syövät 40 prosenttia suomalaisen ajasta.
Keskimääräisestä suomalaisesta voi lukujen perusteella vetää varovaisen päätelmän: hänen ajatuksensa askaroivat enimmäkseen tässä maailmassa mutta liihottavat pitkiksi ajoiksi myös mielikuvituksen valtakuntaan. Kun hän ehtii jonkin taiteellisen elämyksen äärelle, se on yleensä fiktiota.
Laskelmaani voisi lisätä vielä lukuisia erilaisia fiktion muotoja. Olen jättänyt ne pois laskuista, koska kattavaa tietoa on vaikea löytää.
Fiktioksi sopii lukea nähdäkseni eri kulttuuripalvelut ja erilaiset harrastukset tai kurssit. Teatterissa tai näytelmäkerhossa käyminen tai vaikkapa roolipelaaminen tai larppaaminen ansaitsevat tulla luetuksi mukaan.
Koska olen jättänyt monia fiktion muotoja pois laskuista, fiktion osuus ihmisten elämästä saattaa olla laskemaani suurempi. Toisaalta, lukua pienentää varmasti se, että joskus eri medioita seurataan samanaikaisesti ja mahdollisesti myös työaikana.
Tilastokeskus on seurannut suomalaisten vapaa-ajan viettoa, ja houkuttaisi käyttää tutkittuja rientoja näissä luvuissa mukana. Ikävä kyllä jätin ne pois, sillä tutkimuksessa on selvitetty, kuinka suuri osa väestöstä osallistuu rientoihin, eikä ajankäyttöä.
Artikkelin kuvana olen käyttänyt Vatikaanimuseossa kuvaamaani renessanssin aikaista teosta Paratiisista.
Myöhempi lisäys: Sain kommentin postauksestani, että Tilastokeskus on tehnyt tutkimuksen ajankäytöstä. En vain ollut löytänyt sitä. Tämäkään tilasto ei vastaa aivan suoraan fiktion kulutukseen, mutta se on ilman muuta kiinnostava lähde.
Tiedonvälityksen innovaatioita edistävä Uutisraivaaja-kilpailu valitsi tämän vuoden finalistiehdokkaiden joukkoon Kansalaiskide-ohjelman. Riemastuin uutisesta, sillä olen pitkään toivonut samankaltaista työkalua julkisen keskustelun jäsentelyyn lehdissä.
Kansalaiskide-hanke kehittää niin sanottujen tietokiteiden käyttöä kansalaistoiminnassa. Tietokide on avoin nettisivu, joka esittää laajaa keskustelua systemaattisessa muodossa. Tietokiteiden mahdollisuuksia on esitelty Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman yhteydessä.
Uutisraivaaja ei avaa vielä Kansalaiskide-hanketta kovin tarkasti, mutta hanke on selvästi jatkoa Näkemysverkot ympäristöpäätöksenteon tukena -kokeilulle. Tarkoitus on avata eri keskusteluosapuolten näkemyksiä niin, että ne ovat tarkasteltavissa ja haastettavissa. Työkalu antaa argumenteille voimaa, eikä keskustelua voi voittaa huutoäänestyksellä, auktoriteetilla tai retoriikalla. Ja kuka tahansa saa osallistua demokratian nimissä.
Väitteiden, argumenttien ja päätelmien ketjuja on pyritty mallintamaan yksinkertaisesti ja yhdenvertaisesti historiassa Aristoteleesta lähtien. Logiikan kehitys etenkin 1800-luvulla toi päättelyketjujen rakentamiseen uusia työkaluja. Tietokoneiden keksiminen teki keskustelujen automaattisen analysoimisen mahdolliseksi. Esimerkiksi predikaattilogiikkaan pohjautuva Prolog-ohjelmointikieli pystyy tekemään monimutkaisia päätelmiä syötetystä aineistosta. Oman rajallisen tietämykseni perusteella tähänastiset keksinnöt ovat jääneet suhteellisen pieniksi kokeiluiksi, enkä tiedä laajalle levinnyttä edistyksellistä tapaa jäsentää keskusteluja. Toki yksittäisiä juttuja varten saatetaan tehdä lehdissä ad hoc -typpisiä infografiikoita, mutta ne tehdään käsityönä.
Journalistisessa tarkoituksessa keskustelupuun ei ole tarkoituksenmukaista esittää oikeita vastauksia vaan esittää eri osapuolten näkemykset selvästi samalla kielellä ja osoittaa graafisesti ajatuksenkulku, puhuvatko ne samasta asiasta ja jos puhuvat, ovatko ne toisiaan vastaan. Näin jokainen lukija voi itse arvioida keskustelun sisältöä ja täydentää sitä. Tärkeää on myös, että niin sanotut tyhmät tai väärät mielipiteet pääsevät myös esiin, jotta lukija voi nähdä, millä perusteella ne on kumottu.
Toivon kovasti, että tietokiteet pääsevät journalistiseen käyttöön. Sillä voi tiivistää periaatteessa yksinkertaiseen muotoon monimutkaisia ja pitkiä keskusteluja. Nähtäväksi jää, kuinka toteutus onnistuu.
Mediatyöläisen lelulaatikko 