Vuosi on ehtinyt vierähtää siitä, kun postasin maakohtaisesta lukuhaasteesta ja näköalapaikkojen metsästyksestä. Nyt olen päivittänyt viimevuotisten blogipostausten tiedot.
Jatka lukemista ”Lisää nähtävää ja matkustettavaa”
Kannustan kaikkia lukemaan kirjan maailman jokaisesta maasta. Se on viihdyttävä ja avartava tapa tutustua tähän pieneen palloon, jolla elämme. Minä olen päässyt nyt puoliväliin ja jatkan hitaasti eteenpäin.
Jatka lukemista ”Kirja maailman jokaisesta maasta – 100 täynnä”
Helsingin kirjamessujen innottamana päätin etsiä parasta kirjakauppaa sähkökirjojen ostajalle. Valitsin vertailuun kuusi verkkokauppaa.
E-kirjan eli sähkökirjan lukulaitteen omistajana mietin, mistä saisin kirjat edullisimmin. Vertailu on rasittavaa, joten ajattelin tehdä kohtuullisen kokoisen vertailun kerralla. Ostopäätökseeni vaikuttavat tarjonnan runsaus, halvin hinta ja käytettävyys.
Suomalainen uppoutuu mieluummin kuvitelmiin kuin syventyy todellisuuteen. Fiktion valta elämästä paljastuu median käyttöä tutkimalla.
Roolipelitapahtuma Ropeconin jälkeisessä todellisuuteen palaamisen aiheuttamassa krapulassa rupesin pohtimaan, kuinka suuren osan valveillaoloajastaan ihmiset keskimäärin viettävät muissa maailmoissa. Suoraa vastausta kysymykseen ei saane mistään, mutta suuntaa antavan arvion voi olemassa olevan tiedon perusteella koota.
Kenties tärkein lähde on mediankäyttöä koskeva tutkimus. Suomalainen seuraa Kantarin mukaan eri medioita keskimäärin seitsemän tuntia ja 57 minuuttia päivässä. Hän nukkuu päivässä Finterveys-tutkimuksen lukujen perusteella seitsemän tuntia ja 21 minuuttia. Valveillaoloajasta kuluu siten 48 prosenttia median seuraamiseen.
Medioihin käytetyn ajan voi jakaa karkeasti faktapohjaiseen ja fiktiiviseen ohjelmaan. Virallista jakoa ei ymmärrettävästi ole, joten olen omin vapauksineni tulkinnut Kantarin luokittelusta fiktiivisiksi medioiksi suoratoisto- ja tilausvideopalvelut, videopalvelut, radion, musiikin suoratoisto- ja audiopalvelut sekä elokuvat leffateattereissa. Osittain fiktiivisiksi olen laskenut television ja kirjallisuuden.
Televisio-ohjelmien fiktiopitoisuuden olen karkeasti yleistänyt Finnpanelin tietojen perusteella Suomen katselluimman kanavapaketin eli Ylen kanavien ohjelmatarjonnan mukaan. Niiden osuus katseluajasta on yhteensä 43,3 prosenttia. Ohjelmatyypeistä olen lukenut fiktioksi ulkomaisen ja kotimaisen fiktion lisäksi lastenohjelmat ja elokuvat. Näiden perusteella katseluajasta 73 prosenttia kuluu sepitteellisen sisällön seuraamiseen.
Luettujen kirjojen jakauman kauno- ja tietokirjallisuuteen yleistän kirjastoista lainattujen teosten pohjalta. Kuvitteellista kerrontaa edustaa Tilastokeskuksen mukaan vajaat kaksi kolmasosaa lainatuista teoksista. Olen antanut tälle vajaalle kahdelle kolmasosalle lukuarvoksi 65 prosenttia, koska tarkkaa lukua ei mainittu lähteessä.
Kun televisio-ohjelmien ja kirjallisuuden ohjelmien fiktiopitoisuus otetaan huomioon, fiktion osuudeksi suomalaisen mediapäivästä tulee 59 prosenttia. Tämä tarkoittaa fiktiota neljä tuntia ja 42 minuuttia päivässä. Valveillaoloajasta tämä tarkoittaa 28 prosenttia.
Pelaaminen on nähdäkseni enimmäkseen fiktiivistä ajanvietettä. Suomalaisista 60 prosenttia pelaa Pelaajabarometrin mukaan jotakin peliä vähintään kerran kuukaudessa. Niiden, jotka pelaavat vähintään kerran kuukaudessa, keskimääräinen peliaika on päivässä noin 57 minuuttia. Kaikkien suomalaisten kohdalle jaettuna ajasta tulee 34 minuuttia.
Kun peliaika lisätään median käyttöä koskeviin lukuihin, fiktion päivittäinen määrä kasvaa viiteen tuntiin ja 17 minuuttiin. Valveillaoloajasta tämä vie liki 32 prosenttia.
Jos oletetaan, että aika rientää fiktion parissa ainoastaan vapaa-ajalla, fiktion valta ihmisten omasta elämästä on entistä suurempi. Laskuharjoituksessa olen tehnyt summittaisia ulkomuistista kumpuavia oletuksia: suomalaisista 72 prosenttia käy töissä. Työpäivän pituus on kahdeksan tuntia. Työpäiviä on kuukaudessa 21 ja työkuukausia on vuodessa 11. Tällä perusteella suomalainen käyttää päivästä keskimäärin kolme tuntia ja 38 minuuttia työntekoon. Kun suhteuttaa fiktioon uppoutumisen hereillä vietettävään vapaa-aikaan, kuvitelmat syövät 40 prosenttia suomalaisen ajasta.
Keskimääräisestä suomalaisesta voi lukujen perusteella vetää varovaisen päätelmän: hänen ajatuksensa askaroivat enimmäkseen tässä maailmassa mutta liihottavat pitkiksi ajoiksi myös mielikuvituksen valtakuntaan. Kun hän ehtii jonkin taiteellisen elämyksen äärelle, se on yleensä fiktiota.
Laskelmaani voisi lisätä vielä lukuisia erilaisia fiktion muotoja. Olen jättänyt ne pois laskuista, koska kattavaa tietoa on vaikea löytää.
Fiktioksi sopii lukea nähdäkseni eri kulttuuripalvelut ja erilaiset harrastukset tai kurssit. Teatterissa tai näytelmäkerhossa käyminen tai vaikkapa roolipelaaminen tai larppaaminen ansaitsevat tulla luetuksi mukaan.
Koska olen jättänyt monia fiktion muotoja pois laskuista, fiktion osuus ihmisten elämästä saattaa olla laskemaani suurempi. Toisaalta, lukua pienentää varmasti se, että joskus eri medioita seurataan samanaikaisesti ja mahdollisesti myös työaikana.
Tilastokeskus on seurannut suomalaisten vapaa-ajan viettoa, ja houkuttaisi käyttää tutkittuja rientoja näissä luvuissa mukana. Ikävä kyllä jätin ne pois, sillä tutkimuksessa on selvitetty, kuinka suuri osa väestöstä osallistuu rientoihin, eikä ajankäyttöä.
Artikkelin kuvana olen käyttänyt Vatikaanimuseossa kuvaamaani renessanssin aikaista teosta Paratiisista.
Myöhempi lisäys: Sain kommentin postauksestani, että Tilastokeskus on tehnyt tutkimuksen ajankäytöstä. En vain ollut löytänyt sitä. Tämäkään tilasto ei vastaa aivan suoraan fiktion kulutukseen, mutta se on ilman muuta kiinnostava lähde.
Lukupäiväkirjan pitäminen tuottaa lahjomatonta dataa omasta itsestä. Vaikka luulisi jokaisen tuntevan itsensä, tieto voi yllättää. Mitä enemmän merkintöjä kertyy, sitä perusteellisemmin voi summata omia mieltymyksiään.
Suoritan toista vuotta Helsingin kaupunginkirjaston Helmetin lukuhaastetta, joka innostaa lukemaan teoksia oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Haasteen sivuilta on ladattavissa Riikka Utriaisen tekemä mainio Google Sheet -pohja, jolla voi pitää omaa lukupäiväkirjaa ja seurata haasteen edistymistä. Haastepäiväkirjan Kuvaajat-välilehti kokoaa ajan mittaa kiinnostavaa tietoa, millaisia kirjoja on tullut valituksi.
Minua on pitkään askarruttanut, millaisista kirjoista yleensä pidän. Siksi täydensin haasteen olemassa olevaa pohjaa uusilla taulukoilla ja grafiikoilla, jotka paljastavat lukumieltymykset jo aiemmin syötetyn informaation perusteella.
Päivitetty lukuhaastetaulukko kertoo muun muassa, mistä genrestä, kirjailijan kansallisuudesta, sukupuolesta ja kirjoitusaikakaudesta lukija pitää eniten. Graafit osoittavat myös, korreloiko kirjan pituus, lukemisen nopeus, kieli, formaatti tai hankintatapa lukukokemukseen.
Taulukko graafeineen muodostaa kuvan lukijan mausta. Minusta olisi mukavaa, jos kirjabloggarit antaisivat lukijan peilata arvostelujaan avoimesti oman lukijaprofiilinsa kautta. Jos lukija saa tiivistetyn profiilin arvostelijasta, hän pystyy suhteuttamaan yksittäisen arvostelun tämän mieltymyksiin ja asiantuntemukseen. Lukupäiväkirjan pystyy julkaisemaan ja upottamaan helposti blogiinsa.
Tieto voi kertoa uutta myös itselle. Olen yllättynyt ainakin omista lukutottumuksistani. Vaikka en tietoisesti tee kirjavalintoja kirjailijan sukupuolen perusteella, luen näköjään enemmän miesten kirjoittamia teoksia ja ainakin tänä vuonna olen pitänyt niistä keskimäärin naisten kirjoittamia enemmän.
Lukupäiväkirjani kertoo hupaisia seikkoja esimerkiksi kirjojen hankintatavasta. Ilmaiset kirjat – kuten kirjakierrätyksestä noukitut teokset – ovat parhaita elämyksiäni. Olen myös taitava ostamaan itselleni kirjoja. Ystävät tuntevat makuni lähes yhtä hyvin, ja heidän lainaamansa teokset pesevät mennen tullen kirjastosta lainatut teokset.
Lataa täydentämäni Lukuhaaste 2019 taulukko laskentakaavoilla ja tilastoilla + -pohja.
Jos sinulla ei ole vielä täytettynä vastaavaa lukupäiväkirjaa, voit ottaa sen suoraan käyttöösi. Vuosittaisen haasteen sijaan pohjaa voi käyttää myös pysyvänä lukupäiväkirjana.
Jos sinulla on jo käytössä alkuperäiselle pohjalle tehty haastepäiväkirja, seuraa näitä ohjeita:
Kirjoja voi lukea monella tavalla: kovakantisena sidottuna niteenä, nidottuna pokkarina tai sähköisesti puhelimella, tabletilla tai lukulaitteella. Mutta vain yksi on niistä paras.
Olen viime vuodesta lähtien käyttänyt sekä sähkökirjanlukulaitetta että taulutietokonetta. Nykyään joudun punnitsemaan, millä välineellä luen, etenkin matkoilla.
Vertailin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin (loistava teos, muuten) lukemista eri alustoilla. Tein taulukon tärkeimmistä kilpailijoista eli pokkarista, lukulaitteesta ja tabletista.
Koko ja paino merkitsevät etenkin matkustaessa. Kovakantinen WSOY:n arvokas Akseli Gallen-Kallelan kuvittama teos on järkälemäisin: painoa 820 grammaa ja tilavuus 1,15 litraa. Kepein kilpailija on Iphone XR -puhelin, joka painaa kuorineen 205 grammaa ja vie tilaa vain 0,13 litraa. Taulukkoon kirjaamani kilpailijat asettuvat mitoiltaan näiden väliin.
Hinnat teoksilla vaihtelevat alustan mukaan. Monet vanhat kirjat ovat sähköisille lukulaitteille ilmaisia, ja niitä voi ladata vaikka Gutenberg- ja Lönnrot-projektista. Printistä joutuu yleensä maksamaan. Sen sijaan uusien kirjojen hinta näyttää yleensä olevan marginaalisesti halvempi sähkökirjoissa. Näin ei ole kuitenkaan suosituimmissa teoksissa, joista on saatavissa pokkariversio. Hain esimerkiksi Finlandia-voittaja Olli Jalosen Taivaanpallon (siitäkin pidän) eräästä verkkokaupasta. Kovakantinen maksoi 25 euroa ja sähköinen versio 21 euroa, mutta pokkarin sai 9 eurolla.
Taulukkoon olen merkinnyt laitteiden viime vuoden hinnat suojakansineen. Akunkeston olen arvioinut itse oman käyttöni mukaan.
Pokkari |
Lukulaite |
Tabletti |
 |
 |
 |
| Pokkari | Kobo Aura One | iPad 32 Gt |
| hinta (€) | ||
| 0 | 357 | 379 |
| kestää kovaa kohtelua | ||
| kyllä | ei | ei |
| akunkesto (vrk) | ||
| ∞ | 14 | 5 |
| paino (g) | ||
| 240 | 365 | 560 |
| mattapintainen | ||
| kyllä | vähän | ei |
| hyvä silmille | ||
| kyllä | kyllä | ei |
| näkyy kirkkaalla säällä | ||
| kyllä | kyllä | ei |
| lukemiseen tarvittavien käsien määrä | ||
| 1,5 | 1 | 2 |
| tilavuus (l) | ||
| 0,46464 | 0,331632 | 0,4152 |
| toimii pimeässä | ||
| ei | kyllä | kyllä |
| sivun pinta-ala (tuumaa) | ||
| 8 | 7,8 | 9,7 |
Vertailemani Kobo Aura One -lukulaite vaikuttaa vertailutaulukossa hyvältä, mutta sen käyttöliittymä tuottaa suuren pettymyksen. Ohjekirja lupaa kirjaston kirjojen lainaamista helpottavaa Overdrive-integraatiota, mutta sen valmistaja on poistanut käytöstä. Jäljelle jäävät Kobon oma kirjakauppa ja Pocket-artikkelipalvelu. Käytännössä muualta ladatut kirjat pitää siirtää laitteeseen micro usb -piuhaa pitkin ja vaativat Adobe Digital Editions ja Calibre-ohjelman asentamisen tietokoneelle. Tämä fyysistä liitäntää vaativa menetelmä on paitsi vaivalloinen myös pian mahdoton, koska fyysiset liitännät katoavat uusista tietokoneista. Vaikka käyttöliittymä on surkea, kirjan lukeminen on silmille lähes yhtä miellyttävää kuin paperille painetun kirjan.
Tabletti rasittaa silmiä pitkän päälle ja painaa selvästi sähkökirjanlukulaitetta enemmän. Tabletin tyrmääminen pelkästään siksi on kuitenkin kapeakatseista, sillä laitetta voi käyttää muuhunkin. Lisäksi sähkökirja- ja äänikirjasovellusten lataaminen ja käyttäminen on helpompaa tabletilla kuin lukulaitteella. Karrikoiden voisi sanoa, että kirjat kannattaa ladata tabletilla mutta lukea lukulaitteella.
Kirjoitin alussa, että vain yksi laite on paras. No, mielestäni jokainen laite on jossakin tilanteessa verraton. Jos harkitsee laitteen hankkimista vain lukemiseen, lukulaite on miellyttävämpi kuin tabletti. Jos ei halua varustautua satunnaisia pitkiä matkoja varten, pokkari voittaa kyllä lukulaitteen. Se on aika monen vuosikymmenen suunnittelutyön hioutunut tulos.
Mediatyöläisen lelulaatikko 