Suomalainen uppoutuu mieluummin kuvitelmiin kuin syventyy todellisuuteen. Fiktion valta elämästä paljastuu median käyttöä tutkimalla.

Roolipelitapahtuma Ropeconin jälkeisessä todellisuuteen palaamisen aiheuttamassa krapulassa rupesin pohtimaan, kuinka suuren osan valveillaoloajastaan ihmiset keskimäärin viettävät muissa maailmoissa. Suoraa vastausta kysymykseen ei saane mistään, mutta suuntaa antavan arvion voi olemassa olevan tiedon perusteella koota.

Kenties tärkein lähde on mediankäyttöä koskeva tutkimus. Suomalainen seuraa Kantarin mukaan eri medioita keskimäärin seitsemän tuntia ja 57 minuuttia päivässä. Hän nukkuu päivässä Finterveys-tutkimuksen lukujen perusteella seitsemän tuntia ja 21 minuuttia. Valveillaoloajasta kuluu siten 48 prosenttia median seuraamiseen.

Medioihin käytetyn ajan voi jakaa karkeasti faktapohjaiseen ja fiktiiviseen ohjelmaan. Virallista jakoa ei ymmärrettävästi ole, joten olen omin vapauksineni tulkinnut Kantarin luokittelusta fiktiivisiksi medioiksi suoratoisto- ja tilausvideopalvelut, videopalvelut, radion, musiikin suoratoisto- ja audiopalvelut sekä elokuvat leffateattereissa. Osittain fiktiivisiksi olen laskenut television ja kirjallisuuden.

Tv ja kirjat sekoittavat totta ja tarua

Televisio-ohjelmien fiktiopitoisuuden olen karkeasti yleistänyt Finnpanelin tietojen perusteella Suomen katselluimman kanavapaketin eli Ylen kanavien ohjelmatarjonnan mukaan. Niiden osuus katseluajasta on yhteensä 43,3 prosenttia. Ohjelmatyypeistä olen lukenut fiktioksi ulkomaisen ja kotimaisen fiktion lisäksi lastenohjelmat ja elokuvat. Näiden perusteella katseluajasta 73 prosenttia kuluu sepitteellisen sisällön seuraamiseen.

Luettujen kirjojen jakauman kauno- ja tietokirjallisuuteen yleistän kirjastoista lainattujen teosten pohjalta. Kuvitteellista kerrontaa edustaa Tilastokeskuksen mukaan vajaat kaksi kolmasosaa lainatuista teoksista. Olen antanut tälle vajaalle kahdelle kolmasosalle lukuarvoksi 65 prosenttia, koska tarkkaa lukua ei mainittu lähteessä.

Kun televisio-ohjelmien ja kirjallisuuden ohjelmien fiktiopitoisuus otetaan huomioon, fiktion osuudeksi suomalaisen mediapäivästä tulee 59 prosenttia. Tämä tarkoittaa fiktiota neljä tuntia ja 42 minuuttia päivässä. Valveillaoloajasta tämä tarkoittaa 28 prosenttia.

Pelit vievät aikaa

Pelaaminen on nähdäkseni enimmäkseen fiktiivistä ajanvietettä. Suomalaisista 60 prosenttia pelaa Pelaajabarometrin mukaan jotakin peliä vähintään kerran kuukaudessa. Niiden, jotka pelaavat vähintään kerran kuukaudessa, keskimääräinen peliaika on päivässä noin 57 minuuttia. Kaikkien suomalaisten kohdalle jaettuna ajasta tulee 34 minuuttia.

Kun peliaika lisätään median käyttöä koskeviin lukuihin, fiktion päivittäinen määrä kasvaa viiteen tuntiin ja 17 minuuttiin. Valveillaoloajasta tämä vie liki 32 prosenttia.

Fiktio vie 40 prosenttia ajasta

Jos oletetaan, että aika rientää fiktion parissa ainoastaan vapaa-ajalla, fiktion valta ihmisten omasta elämästä on entistä suurempi. Laskuharjoituksessa olen tehnyt summittaisia ulkomuistista kumpuavia oletuksia: suomalaisista 72 prosenttia käy töissä. Työpäivän pituus on kahdeksan tuntia. Työpäiviä on kuukaudessa 21 ja työkuukausia on vuodessa 11. Tällä perusteella suomalainen käyttää päivästä keskimäärin kolme tuntia ja 38 minuuttia työntekoon. Kun suhteuttaa fiktioon uppoutumisen hereillä vietettävään vapaa-aikaan, kuvitelmat syövät 40 prosenttia suomalaisen ajasta.

Keskimääräisestä suomalaisesta voi lukujen perusteella vetää varovaisen päätelmän: hänen ajatuksensa askaroivat enimmäkseen tässä maailmassa mutta liihottavat pitkiksi ajoiksi myös mielikuvituksen valtakuntaan. Kun hän ehtii jonkin taiteellisen elämyksen äärelle, se on yleensä fiktiota.

Kulttuurin lajeja riittää

Laskelmaani voisi lisätä vielä lukuisia erilaisia fiktion muotoja. Olen jättänyt ne pois laskuista, koska kattavaa tietoa on vaikea löytää.

Fiktioksi sopii lukea nähdäkseni eri kulttuuripalvelut ja erilaiset harrastukset tai kurssit. Teatterissa tai näytelmäkerhossa käyminen tai vaikkapa roolipelaaminen tai larppaaminen ansaitsevat tulla luetuksi mukaan.

Koska olen jättänyt monia fiktion muotoja pois laskuista, fiktion osuus ihmisten elämästä saattaa olla laskemaani suurempi. Toisaalta, lukua pienentää varmasti se, että joskus eri medioita seurataan samanaikaisesti ja mahdollisesti myös työaikana.

Tilastokeskus on seurannut suomalaisten vapaa-ajan viettoa, ja houkuttaisi käyttää tutkittuja rientoja näissä luvuissa mukana. Ikävä kyllä jätin ne pois, sillä tutkimuksessa on selvitetty, kuinka suuri osa väestöstä osallistuu rientoihin, eikä ajankäyttöä.

Artikkelin kuvana olen käyttänyt Vatikaanimuseossa kuvaamaani renessanssin aikaista teosta Paratiisista.

Myöhempi lisäys: Sain kommentin postauksestani, että Tilastokeskus on tehnyt tutkimuksen ajankäytöstä. En vain ollut löytänyt sitä. Tämäkään tilasto ei vastaa aivan suoraan fiktion kulutukseen, mutta se on ilman muuta kiinnostava lähde.